6 Päivä, 17.1.2007

Pö-ööh! Niskalimaa!

Aamu kiikenne sujui ihan super fantastisesti tänään. Maagisen harvinaislaatuista. Mitänyt junassa kuumottava tuhiseva konnari. Kaveri tuhisi kuin ylipainoinen tukossa oleva imuri step-masterissa.

Tiesittekö että ne ritilät joihin jalat pyyhitää niiden ovien edessä painaa ihan v*t*st*. Minä tiedän. Tiedän nyt myös sen, että toverini Tuho* pelkää hämiksiä ja sellasia pikku vipeltäjiä ihan hirveesti. Ritilän keräämän kakin sekaan oli asettunut pikkurillin kärjen kokoinen sysi musta hämis joka sai Tuhon loikkamaan ja kiljumaan kuin pikku tytön... Hehehe.

Iltäpäivän tenava tuokion ajan yksi lapsukaisista asettui hartiolleni (reppuselkään...) noin tunniksi. Sitä ei ollut saada pois ollenkaan. Sitten mokoma vielä föräisi avaimeni ja sylkäisi naamaan. Rankkaa. Rakkaudesta ne hevoisetkin potkii. Tämän riehumisen sain kurii Gandhi tyyppisellä puuha poikotilla ja pienillä toruilla, lopulta sain peräti anteeksi pyynnön... Hip hei!

Askartelin vahtimestarin koppiin oman mehiläis vaha Cthulhu:n nyt on koppi suojassa kaikilta hiippareilta. Mitähän tulevaisuus pitää tullessaan, koska noin kuukauden päästä Tuho vapautuu palveluksesta ja minä jään 15-17 ypö-yksin vahtimestaroimaan. Sillä tylsistynyt mieli on vaarallinen mieli. Uh-oh.

(*nimi muutettu)

Huomenna uusipäivä ja uudet kuujeet. Adios. Peace out.