1 Päivä, 10.1.2007

Olen astunut palvelukseen, day one.
Siivilipalvelus velvollinen eli minä A.Uttunen, herään ihottavaan nokia pirinään. Kello on 07:00 ZERO HOUR LÄHESTYY, torkun 10minuuttia. Juna lähtee 0741, vituttaa. Junassa kuuntelen vihaista musiikkia ja notkun tietoisuuden rajamailla. 0808 Juna saapuu ennen aikojaan Helsinkiin mikä hämästytti minua kovin. Kävelen kamppiin josta otan bussin espooseen, busissa mietin kuinka varmasti kaadu siihen vitun mutaiseen mäkeen joka odottaa matkalla töihin, tässä kohtaa musiikki soittimeni lakkasi toimimasta. Noin klo 9 jotain kaadun mutaisessa s**t*n*n mäessä, kiepahtaen ympäri komeasti kuraten polveni ja käteni. Nousin ylös kuin mitään ei olisi tapahtunut poimien piponi maasta.

Saavun paikalle hyvissä ajoin ennen puoli kymmentä jolloin paikalle olisi pitänyt saapua. Seison tumput suorana käytävällä kunnes minut raahataan puhutteluun. Sielä kerrotaan miten en eilen ollut paikalla ja kuinka se on rike ym ym. Vittu. HL loma anomukseni ei ollut saapunut perille, v*t*n n*k*a. Homma selviää kuitenkin sillä että olin lähetelly viestini lankapuhelimeen ja täten sain tyhmyydestäni huolimatta armahduksen.

Joun kahvia ja jauhan verbaali kakkaa. Kohta ne oikeat hommat alkaa?
.....
Aikaa kuluu...
... Aikaa kuluu vähän lisää...
Sitten seuraavaksi edessäni on lauma 1&2 luokkalaisia lapsukaisia joista jokainen minulle on täysin tunteman. Yritän saada nimet lappuun, en onnistu. On aika mennä ulos. Ulkona lapset huutavat kuorossa "mennään metsään", ajattelin että nyt on loppu ne espoolaiset niillä on matto veitsiä ja kaikkea paskaa. Unohdin moiset hulluudet rämpiessäni muksujen perässä jonkin sortin muta limaisessa oja tyyppisessä ratkoisussa keskellä espoon synkkiä metsiä, jota liioittelen tässä suuresti. Huutelen lapsien perään "elkää menkö sinne ja tänne argh, ei helkkari nyt loppu se.. toi on vaarallista ym", lapsukaiset nauravat vain ja juoksevat ympäriinsä metikössä. Lopulta säästytään vauriolta ja selviän metsästä, lopun ulkona olemis ajasta pyöritin naperoita jonkin sortin karusellissä. Ajatellen ei prkl, tua tarhatäti on hyvän näköinen (kyll se on trust me).

Sisällä syödään vispipuuroa. Piirrän lapsille possun ja kirjoittelen 7 vuotiian saneleman sarjakuvan jossa ym. joku ampui jotain päähän ja sitten se ampui takaisin päähän ja sitten taisi tulla kirveestä ja jotain luoteja törmäisi yhteen ja räjähti, kaiken kaikkiaan kuullosti Hong Kong oopperalta. Kuitenkin sankari palasi kotiin ja eli loppu elämänsä verisenä ja arpisena. Ihan hyvä tarina josta kaikki voisimme oppia jotain.

Lopulta iltapäivä hoito sulkee ovensa ja siirryn toisiin tehtäviin. Eli nyt kierretään paikkoja lukiten ikkunoita ja ovia. Istutaan hetki ja toimitetaan toimisto tarvikkeita. Aika... ihan... no jees.
Unettaa ja on suht vaikea olo. Onneksi jossain vähän vaille kello viisi päivällä ilta päivystäjä saapuu paikalle vapauttaen minut tehtävistä. Oikea ensimmäinen päiväni on ohi, ihan oikeissa tehtävissä siis.

Huomiseen.....