Päivä 42 29.3.2007

Torstai!

Oli koko aamun ihan keskiviikko fiilis. Ilokseni huomasin, että tänään onkin torstai! Huzza! Olipas aamulla taas hirmuista nousta sängystä. Puoli unessa ajelin bussilla ja töihin päästyäni imaisin kupin kahvia. Siinä sitten, kuin kahvia noudin niin ylläristi minulle tarjottiin kakkua. Kakku oli sellainen älytön marsipaani kuorutettu sokeri atomi-pommi joka oli muoltoiltu näyttämään linnalta. Lusikka oli sulata siihen kakkuun ja sain pienen palan alas itkemättä. Nappasin kaapista karjalanpiirakan ja kalpsin se suussani saliin.

Taasen salissa oli argonaultit kehissä. Oli aika irtonainen fiilis. Sellainen olo, että ei olisi kiinni vartalossaan ja saattaisi ajelehtia pois. Kuin näytös oli ohi ja jengi lähetenyt menemään pakattiin 300 varastoon. Siinä meni tovi jonka jälkeen lounastettiin Makkosen ja Isännän kanssa. Kanakeitto oli erittäin hyvää. Join lisää kahvia.

Ulkona oli kiva sää. Istuskelin ja nautin auringosta. Pyöritin hyppynarua ja yhtä äkkiwäkkiä minut oli sidottu narulla kiinni tolppaan. Pääsin pakoon. Vedettiin köyttä, se oli minä vastaan tusina kersoja. Kyöden veto oli helppo nakki kunnes Makkonen petti minut ikään, kuin Robert Bruce maanmiehensä Willam Wallancen (se kohta Brave heart elokuvassa saa mut itkemään). Luovuin leikistä, koska naru poltti käsiäni. Seuraavaksi hirmuinen lynkkaus posse kersoja juoksi Makkosen perässä narun kanssa. Lopulta Makkonen oli ihan solmussa ja muksujen piirittämä. Jouduin pelastamaan hänet ja koska lapsen olivat jossain joukko hysteerisessä riehassa piti ärähtää oikein kunnolla kerra. Naru tippui heti maahan ja Makkonen oli vapaa.

Loput päivästä oli aika samaa matskuu, kuin aina. Mitä nyt myöhemmin ulkona pelasin Jimbon ja Sählypojan kanssa jotain käsittämättömän hämmentävää polttopallon tyylistä juttua, jossa joutui juosta aina ihan sikana kun heitti pallon. Kaikenkaikkiin hyvä päivä.

Väsyttää...

Huomen taas.

Päivät 40 & 41, 27-28.3.2007

Kärsiä

Oho... Eilinen päivä oli senverran uuvuttava, että jäi ihan vahingossa blogi väliin. No muttapa eipä eilen juuri oikeestaan mitään mainittavan arvoista tapahtunut. Menin töiden jälkeen suoraan Espoon Ikea:an. Ensi kertaa ikinä kävin ikeassa. Se paikka oli hirmuisen ahdistava. Seiniä ja tavaraa jokapaikassa, eikä tiennyt yhtään missä oli. Koko paikka on ilmeisesti suunniteltu ihmisen eksyttämiseen - voi itku!

Tänään heräsin ja olo oli huomattavasti parempi, kuin monena edellisenä päivänä. Paska yskäni on lievittynyt ja sain untakin paremmin. Varpaaseni tosin sattuu kovin. Olin viime lauvantaina joskus klo3 yöllä humalassa päättänyt leikata varpaan kynteni Fiskars saksilla - tuli rumaa jälkeä.

Työt alotin kahvilla ja seuraamalla ties monetta kertaa näytelmää; Argonaultit. Ah! Se Jason! Mikä mies! Hurmaa naisen ja vie kultaisen taljan ihan tuosta vaan. Tällä kertää tosin lavastus ja näytteliöden paikat olivat ristiriidassa. Välillä ei kuulunut kuin puhetta. "Oih...Voih... Kreikan sankarit palaavat oih... voih... katsokaa merelle oih." Tosin suurin osa repliikeistä tuli ulos ikävän Kimi Räikkösmäisen monotonisesti. En uskolla kritisoida päin ohjaajan naama, koska se on ihan hirmuinen natsi ja varmasti puraisisi minulta nenän irti.

Lounastaessa suunniteltiin Isännän kanssa semmoista salitekniikka demonstraatiota niin, että sitten tietäisivät mitä kaikkea niillä valoilla ynnä muilla voi tehdä. Tämän hetken numero yksi demonstraatio konsepti on hurja Village People spektaakkeli - varasin itselleni intiaanin roolin.

Ulkona oli kiva sää. Ei mitenkään liian kuuma tai kylmä. Pihalla pyörittelin hyppynarua ja välillä pelasin jätkänsakkia sekä mölkkyä(?)... Joku janteri teloi päänsä leikki telinessä ja menin jeesimään sitä. Ei sattunut mitään sen vakavempaa; sain sällin ehjäksi ja takaisin leikkiin. Siinä sisällä välipalan aikaan jouduin verbaalin hyökkäyksen kohteeksi. "Toi varmasti laskee pulkka mäessä veneellä ja niistä nenänsä peittoon.." ... "juu ja sen muna on kuin norsun kärsä!". Hyvä etteivät sentää ihan pieni munaiseksi mollanneet. On aika vaikea suuttua, vaikka pojat yrittävät parhaansa ilkeillä- meteli oli tosin inhottavan korkea.

Loput päivästäni haahuilin koulun käytävillä ja pihalla. Vahtimestarin hommat ovat hirmuisen simppeleitä. Oikeastaan virkaan voisi kouluttaa tyhmemmänkin apinan.

Huomenna uudestaan... Jee.

Päivä 39, 26.3.2007

HEIL HITLERSTALINSATAN!

Achtung alles! Toissa lauvantaina ihan pusikoista, minuun iski kammottava kuume tauti. Sairastin tätä koko viime viikon, joten en blogiani kirjoittanut. Nyt kuitenkin tästä "akuutista henkitorven/tai keuhkoputken tulehduksesta" on enään jäljellä vittumainen räkä-yskä.

Viimen yönä uni tuli, kuin Tony Halme vuosittaiseen homo maahanmuuttaja con:iin eli ei ollenkaan. Pyörin ja hyörin. Käänsin ja väänsin. Lopulta kello "herätti" ja nukahdin samantien uudestaan. Onnenkantamoisena, kuitenkin ponnahdin hädissäni pystyyn vaatteisiin ja siitä bussipysäkille. Tajuattamani olin matkalla töihin. Mainittakoon, että yskän lääkkeeni on aika vahvaa tavaraa joka aiheuttaa minulle rankkoja keskittymis vaikeuksia ja pelkoa.

Ensi töikseni etsin käsiini Isännän, joka istuskeli salissa kouluttamassa valopöydän takana istuvia teini hyypiötä. Jäin sinne jumittamaan. Näytelmä on nimeltään Argonaultit. Siinä kreikan sankarit petkuttaa tiensä huipulle. En ymmärtänyt juuri mitään siitä mitä tapahtui ympärilläni. Osasin tosin huvittua näytelmän teknisestä toteutuksesta. Muunmuassa yhdessä kohtaa näytelmää narun perässä kiskastaan sellainen pehmolelu kyyhkynen. Se kiskastaan myös ihanälyttömän lujaa. Nauroin niin että yksin. Yskin niin että sattui.

Lounastettiin Isännnä kanssa. Makkonen on kipeänä. Sillä on joku älytön bakteeri tauti. Lämmin kasvin curry paransi oloani. Lähdin ulos kahtimaan kersoja tunniksi, jonka jälkeen menin sisälle virittelemään välipalaa ja katsomaan kolmasloukkalaisten perään. Minut "smurffitettiin" eli jos ymmärsin oikein en saanut puhua ennekuin joku lausui nimeni. Äääh... Ei.

Kolmelta, juuri kovan koiran piirtämis kilpailun keskellä Isäntä ilmestyy paikalle. Se oli siirtänyt 300 tuolia saliin pinoihin. Minun oli tästä sitten tehtävä tuoli rivejä. Käsi/pässi/torsbo opettaja tosin ilmoitti vasta sitten jälkikäteen tarvitsevansa vain 150 tuolia. No. Siinä sitten yksikseni asettelin 150 tuolia riveihin 10x15 järjestykseen. Ylimääräiset pinosin salin seinustalle. 40 minuuttia sielä ähkin hikihatussa. Eipä se mitään, sen jälkeen hoisin muut tehtäväni. Yläkerran luokkien ikkunat olivat lähes kaikki auki. EI perkele. Kirjoitin vihaisia viestejä liitutauluille. On se kummat, että 1 opetteja + noin 20 oppilasta ei saa yhtä ikkunaan kiinni lähtiessään kotiin. En siitä ruikuttaisi, mutta kun alkaa vaan ärsyttämään homman tekeminen päivittäin joka ei minulle pitäisi kuulua. No, mut päivä oli kutakuinkin pulkassa. Lähdin kotiin...

Huomenna taas sitten...

Päivä 38, 15.3.2007

Kahvia & kirjallisuutta

Heh! Sain päivä+ruoka+bussitlippu rahat tänään. Oli kauhea nälkä heti aamusta johtuen lähinnä siitä, että eilen olin rahaton ja hyvin ruuaton eilen. Vetelin siinä sitten kolmio leivän. Bussitin töihin.

Perseiltiin Makkosen kanssa vahtimestarin kopissa koko aamupäivä, mitä nyt kerran käytiin roudaamassa yhet isot tikkaat jemmaan. Siihen luukulel tuli Eurytmian opettaja ja joku poika. Se kertoi kuinka sen pojan eukka tossu oli vaan mennyt sellaisen helkkarin korkealla siatsevan ikkunan laudalle. Makkonen hajosi ja nauroi varmaan tälle jutulle koko loppupäivän.

Iltsiin tuli uusi sianen. En välittänyt. Luin oikeastaan vaan kirjaani koko päivän. Lukemisen lopetin jossain kello neljän aikaan. Välissä kävin terveyden hoitajan luona ottamassa lääke piikkini. Kahvia taisin juoda aika lailla. Taitaa olla niin,että olen joka päivä kofeiini myrkytyksen partaalla. No, voi voi. No iltsistä lähes kakki kersat oli noudettu kotiin. Pari sielä vielä leikki "koiraa"... Juttelin sen siasen kanssa. Se opiskelee snellmankoulus kuviksen opettajaksi. Ihan kiva tyyppi. Lähdettiin yhtämatkaa noin tasan viideltä bussi pysäkille.

Huomenna olenkin sitten lomalla.

Maanantaina sitten...

Päivä 37, 14.3.2007

Pyykkipäivä

Oli ihan inhottavan vastenmielisen kamalaa nousta sängystä tänä aamuna. Yöllä oli vaikeuksia nukahtaa ja heräsin jo ennen kelloa kämppiksen ääntelyyn. Painin ajatukseni sänkyyn jäämisestä ojennukseen. Survoin likapyykkini laukkuun ja lähdin bussi pysäkille.

Sydän oli hypätä suusta ulos, kuin liukastelin sellaista hirmuista jäistä mäkeä metsä polulla -kyltissä luki ei talvi kunnossa pitoa. Kuraa ja puoliksi sulannutta lunta. Aurinkokin oli pilvessä. Hehe. Pilvessä.

Syötiin Makkosen kanssa aamupalaksi sämpylää ja yogurttia. Join kahvia kaksi kuppia. Siinäs sitten oltiin ja ihmeteltiin. Ei oikeastaan ollut mitään tekemistä. Kävin laittamassa pyykkini pesukoneeseen pyörimään. Kotona ei oikeastaan ehdi/jaksa pyykätä. Jostain ihmeen syystä sähköt menee pesutuvasta täällä kivenlahdessa poies noin kello kahdeksan aikaan. Kuudelta kuin tulee kotia niin ei tee mieli lähteä heti pyykkäämään. Ehtisi siinä pestä, mutta ei pistää kuivausrumpuun. No mut... Jep jep... Mitäs. Taisin käydä etsimässä koulusta sellaista jotain bischmark merkkistä tulostinta. Ei löytynyt, eipä sitten tarvitse tilata siihen mustetta.

Lounaaksi syötiin herkullista lohi laatikkoa. Käytiin äkkiä keittämässä lisää kahvia ja sitten jo pitikin lähteä ulos. Se sianen sanoi olevansa hirveä natsi (sellainen kuri natsi,eikä mikään kiihko nationalisti fasisti). Kuulemma toisiksi pahin natsi sitten Äitinsä. Kyllähän se niitä kersoja hyvin pyöritteli hyppösissään. Helpotti omaa hommaa. Aurinko oli pistäytynyt esiin ja oli pienestä tuulesta huolimatta ihan lepposan mukavaa seisoskella pihalla.

Sisälle mentäessä katosin iltsistä pistämään pyykkini kuivamaan. Ne haisi ihan vehkeelle ne pyykit. Helkkari mikä pesukone. Pyykit haisivat paremmalta likaisina. Toivon että tämä äärimmäisen funkkis ödoýri on ohimenevä. Palasin iltsiin missä jo melkee välipala oltiin ehditty syömään. Nappasin kupin kahvia ja mutustelin pasteijan jos toisenkin. Työpäivä alkoi vedellä viimeisiään. Hyvästelin iltsin ja lähdin miehittämään vahtimestarin koppia.

Tein hommani, elikkä suljin ikkunat ja valot ja ovet... Pakkasin semi kuivaneeni dunkkaavat pyykkini pussiin ja pussin laukkuun. Itse taas lähdin iltavahtimestarin saavuttua; bussiin!

Huomiseen...

Päivä 36, 13.3.2007

Kevättä!

Olipas aamulla kivan kaunis keväinen keli. Ah! Keuhkot täynnä raikasta ilmaa ja auringon paistetta puiden lomasta silmässä. Saruman bussi kujettajan kuumottava katse! Hän elää! Olin tässä vaiheessa erittäin vakuuttunut, että tänään on hyvä päivä.

Töissä join omituisten bambu-kahvin makuista kahveeta ja söin eilistä sämpylää. Makkonen oli parantunut kuumeestaan, mutta nyt taas toinen iltsi tädeistä on sairastunut. Voi voi voi. Eikä toinenkaan kovin kummoisessa kunossa ole. No, mentiin Makkosen kanssa laittamaan eilen saliin levitetyt penkit takaisin paikoilleen. Tämä penkkejen siirtelyn turhuus työnä alkoi ottamaan päähän. Tulin aika ärtsyksi. Isäntä sanoi, että mulla on menkat?! Ou Jessus !

Laminoin jollekkin opettajalle kaksi kuvaa. Kuvat laitetaan sellaseen kumikoteloon joka sujautetaan sellasen kuuman koneen läpi ja voilá, laminointi on valmis. Kuin se tantta tuli noutamaan niitä kuvia sanoin sille:"Oli tosi helppoa... Opetteleppa ihan itse tekemään". Tuhina vaan kuului kuin tämä tantta veti herneet nenäänsä ja läksi kävelemään. Voi hyvää päivää.

Lounaaksi oli jotain hämärää peruna sosetta. Ei oikein maistunut ruoka...

Iltsii tuli kipeälle tädille sianen. Mukava tyttö. Kerroin sillee mistä on kyse ja aikataulut. Jumanleisson se pisti täpinäksi. Kuului vaan ruoskan napsahtelua ja kersat olivat kerrankin ihmisiksi. Lueskelin ulkona auringon paisteessa taas kirjaani. Aika kului lepposasti. Sisällä puolestaan luin ipanoille Veljeni Leijonamieltä, että se osaa olla masentava kirja. "Oi oi sitä"..."oi Oioioi tätä"... "Koulema ja kurjuus oi oi ikävää..". Välipalaksi oli tarjolla yogurttia (banaani sellaista) ja patonkia. Vedin pari pantongin puolikasta nassuuni ja santsasin kahvia. Isäntä tuli kehiin ja jutusteltiin niitä näitä.

Loppu päivän oikeastaan perseilin vahtimestarin kopissa ja kauniisti kommentoin siivoja tädin upo-uutta kampausta. Tällä kertää ehdin busseihin ajoissa ja koti matka kesti puolituntia vähemmän. Yippe-kay-yay!

Huomiseen...

Päivät 34&35, 9.3&12.3.2007

Unessa kävelyä.

Viime perjantai oli siitä mielenkiintoinen päivä, että jumittelin eri paikoissa juuri mitään tekemättä. Mietiskelin lähinnä kuinka nauttisin olueni. Joisinko sen bussi kuskin hatusta, muovipussista, tölkistä , tuopista, t-kupista tai imisin matosta. Olin jokseenkin humala hakuinen siis. Kello kolmesta viiteen pelasin jotain peliä internetissä, jossa pikku miehet hakkasivat toisiaan hengiltä.

Lähdin töistä samaa matkaan iltsi tädin kanssa. Käytiin aika lähellä töitä siatsevassa s-marketissa, kuitinmäessä. Piti oikeastaan ostaa vaan sitä kaljaa, mutta ylläristi ostinkin kaikkea mahdollista ja rahaa kului 29€ PRKLKRLK! Hirmuinen summa. Lähdin kotiin bussilla ja sit juotiin kaikkea kivaa ihanan ystäväni Mämmi Tokisen kanssa.

Tänään oli aamulla hieman huono olo. Lauvantaina vietettiin veljeni syntymäpäiviä. Hommat meni aika överiksi ja koko sunnuntain olinkin ihan älyttömässä krapulassa. Hui hui. Makkonen on kuumeessa. Isännän kanssa sitten laitettiin sali taas jälleen maanantai kuntoon. Tulevaisuudessa ei välttämättä tarvi yhdeksää kymmentä penkkiä roudata joka maanantai vaan, joku vaihto ehtoinen käytäntö tulee voimaan.

Ruoaksi oli Chli Sin Carnea, joka pisti mahan aika sekaisin. Oli melko ällö-ökkö-pökkeli olo. Ulkona koitin heilua ja sätkyillä oloni paremmaksi. EI auttanut yhtään, että joku pikku tyttö tuuppi jatkuvasti mahasta. Oli aika lähellä hermostumista. Hurgh!

Ihan koko loppupäivän luin kirjaa. Söin ja luin sitä. Palasin kimbleä ja luin sitä. Pitelin yhdellä kädellä auki kirjaa ja toisella tein työni. Olipas helppoa. Ilta vahtimestari tuli myöhässä paikalle. Ikävää, koska tämän takia bussi matkani venyy ihan älyttömästi. Myöhästyt 15minuuttia ja matka kotiin kestää 35minuuttia pidempään. Huoh. Pitäisi ottaa kaikki irti elämästä, mutta eipä sitä nyt oikeasti hirmuisesti bussipysäkillä elämöidä...

Huomenna taas.

Päivät 32&33, 7-8.3.2007

Höh

Teknisten ongelmien vuoksi eilisen blogaus meni ketuiksi. Eilen oli aika tylsäpäivä. Kakki iltsin pojat olivat yhden ongelma lapsen synttäreillä, joten oli aika hiljasta. Eilen menin myös hirmu aikasin nukkumaan, joten tänään oli sitten pirteä kuin pippuri!

Tänään kuin on kansainvälinen naisten päivä, tehtiin ainoana oikeana "työnä" kokopäivänä promootio lappuset. Siinä oli jostain seitkytluvulta saksan feministi liikkeen tunnus jonka alla luki :"KANSAINVÄLINEN NAISTEN PÄIVÄ 8.3" ja sen alla ihan pienellä "Kyl sä tiedät". Oli tosi hilpeää. Tänään oli luonaaksi tarjolla kyrsää. Huomasin, että viimeksi söin kyrsää joskus kesällä mökki reissulla. Oli ihan jees, vaikka en ole makkaralle kovinkaan perso.

Ulkona lähinnä juttelin iltsi tädeille. Välipalaksi pilkoin sämpylöitä ja vatkattiin hirmuinen annos kaakaota. Loppu iltapäivän oikeastaan piirtelin kersoille kaikkea pyssyistä-perhosiin. Rutiini vahtimestarin hommat hoituivat melkeen ajattelematta. Ilta vahtimestari Karkki tuli aika ajoissa ja lähdin sieltä sitten karkuun kotiin. Ostin kioskilta batterin ja jäätelökeksin.

Huomenna on perjantai... Jee-jee junaviinii!

Päivä 31, 6.3.2007

Alkoholia plzch!

Huoh! Purin juuri huuleeni, auts! Isäntä on palannut töihin, se on ihan lääkkeissä. Hänelle oli korvatulehdus iskenyt. No mut, laitettiin eiliset kuoro tuolit jemmaan. Isännän kanssa lähettin pienen perseilu+kahvi taujon jälkeen kiinnittämään oven karmiin sellasta metalli suojaa. No... pikku operaatio pitkittyi, koska karmiin olivat edellisten ruuvvejen ruhot jääneet jumii. Poratti heviduti vehkeillä ne sieltä helvettiin. Korjasin myös takaoven sulkija hökkelin, koska siitä tupakkale kulkevat teinit jättävät aina auki. Nyt ovi pamahtaa päälle raivolla, saranat huutavat elintilaa.

Ulkona kersojen kanssa oli aika rauhallista. Annoin parille pojalla kurkkupastillit. VIRHE..! Sitä ne sitten kerjäsivät lisää, vaikka vannoivat polvillaan toisin hetki sitten. Yogurtti oli hommasta ihan kuul, mut Jimbo ei kestänyt painetta ja hajosi.

Välipalaksi iltsissä kiskottiin karjalanpiirakkaa. Ei helvetti, mitä kielen käyttöä."...sit pussaat sun äitis pimppiä ja pyllyä ja puret tissistä", joku pöydässä huuteli. "Sul on karvanen perse!", jatkuivat kiljahdukset. Alkoi vituttamaan. Teki mieli antaa kaikille selkäsaunat. Tuli sellanen fiilis, että tarvis vähän lomaa näistä ipanoista. Join sumppia... Olis tehnyt mieli juoda alkoholilla buustattua limua.

Perseilin tunnin. Tein kierrokset ja systeemit. Miks aina on ikkunat levällää!? MIKSI?! AAääh! Tulee hulluksi. Kirjoitin vihaisia viestejä liitutauluille! AAAARGH!

Huomiseen... prkl...

Päivä 30, 5.3.2007

Murha Maanantai!

Heräsin bussi pysäkiltä iso kuppi kahvia kädessäni. Oli jopa 10 minuuttia edellä aikataulua siinä sitten seisomassa. Oli oikeastaan aika freshhi olo aka tuore fiilis. Olipas mukavan aurinkoinen sää, ei edes pipoa tarvinnut pitää päässä.

Töis. Isäntä on kpä. Makkosen kanssa viritettiin sali maanantai kuoro kuntoon. Join välissä kahvia ja sitten syötiin jotain epäilyttävää pastaa. Ei maistunut, eipä kai ollut oikeen nälkä. Perseiltiin noin tunnin verran. Makkosella uusi puhelin liittymä, sellanen mistä voi lähtellä 360 viestiä kuukaudessa pakettin hintaan. Sain Makkoseltä päivän aikana tusinan viestejä jotka kaikki liittyivät pippeliini. Aika jekku tyyppi.

Iltsissä mentiin ulos retkelle. Käveltiin siihen aika lähelle metsään, paikkaan jota kutsutaan "tonttu kallioksi". Oltiin lumi sota, siitäpä riemua. Oli lopuksi pää ihan lumesta märkä ja taskut pullollaan loskaa. Mentiin välipalle: tarjolla oli pannaria ja vatelma hilloa. Oli ihan herkkuu. Pöydässä pojat kysy:"Onx sul karvaset säkit!", sanoin:"Ihan hirmuisen karvaiset"... Nauroivat pannarit nenästään ulos ja tipahtelivat lattialle. Heh...

Pelasin muksujen kanssa uunoa. Ei enään koskaan! Korviani särkee. Mukset eivät osaa sääntöjä ja joku raapaisi mua silmästä. Saatana. Oli tavallaa päivällä tullut jo kiukkuisesksi. Ihmisillä on peukku niin keskellä kämmentä,että kun ne pyyhkii pyllynsä wc paperi repeää kahtia joka kerta. Joku nainen tuli selittään, että miten ei sellasta armotonta A4 paperi pinkkaa voi nitoa yhteen. EI SAATANANA. Millä sä nidot... EI täälä mitää v*tun 9 tuumaisia niittejä ole. Ei helvetti.

Onneksi oli rauhottunut iltapäivästä, kuin istuskelin vahtimestarin kopissa ja joku toinen täti tule selittään jostain hukkuneesta ruutupaperi mytystä. Eipä ole juuri mun juttu jos on hukannut jonkun paperi lapun. No, siinä sitten kuuntelin vaan nätisti hymyillen sen tilityksen. Kai se sitä sitten helpotti purkaa taakkaansa.. Sanoin vaan:"Jahas... no onnee..."... ...Lähdin tuokion päästä kotiin.

Adios...

Huomiseen.