Päivä 36, 13.3.2007

Kevättä!

Olipas aamulla kivan kaunis keväinen keli. Ah! Keuhkot täynnä raikasta ilmaa ja auringon paistetta puiden lomasta silmässä. Saruman bussi kujettajan kuumottava katse! Hän elää! Olin tässä vaiheessa erittäin vakuuttunut, että tänään on hyvä päivä.

Töissä join omituisten bambu-kahvin makuista kahveeta ja söin eilistä sämpylää. Makkonen oli parantunut kuumeestaan, mutta nyt taas toinen iltsi tädeistä on sairastunut. Voi voi voi. Eikä toinenkaan kovin kummoisessa kunossa ole. No, mentiin Makkosen kanssa laittamaan eilen saliin levitetyt penkit takaisin paikoilleen. Tämä penkkejen siirtelyn turhuus työnä alkoi ottamaan päähän. Tulin aika ärtsyksi. Isäntä sanoi, että mulla on menkat?! Ou Jessus !

Laminoin jollekkin opettajalle kaksi kuvaa. Kuvat laitetaan sellaseen kumikoteloon joka sujautetaan sellasen kuuman koneen läpi ja voilá, laminointi on valmis. Kuin se tantta tuli noutamaan niitä kuvia sanoin sille:"Oli tosi helppoa... Opetteleppa ihan itse tekemään". Tuhina vaan kuului kuin tämä tantta veti herneet nenäänsä ja läksi kävelemään. Voi hyvää päivää.

Lounaaksi oli jotain hämärää peruna sosetta. Ei oikein maistunut ruoka...

Iltsii tuli kipeälle tädille sianen. Mukava tyttö. Kerroin sillee mistä on kyse ja aikataulut. Jumanleisson se pisti täpinäksi. Kuului vaan ruoskan napsahtelua ja kersat olivat kerrankin ihmisiksi. Lueskelin ulkona auringon paisteessa taas kirjaani. Aika kului lepposasti. Sisällä puolestaan luin ipanoille Veljeni Leijonamieltä, että se osaa olla masentava kirja. "Oi oi sitä"..."oi Oioioi tätä"... "Koulema ja kurjuus oi oi ikävää..". Välipalaksi oli tarjolla yogurttia (banaani sellaista) ja patonkia. Vedin pari pantongin puolikasta nassuuni ja santsasin kahvia. Isäntä tuli kehiin ja jutusteltiin niitä näitä.

Loppu päivän oikeastaan perseilin vahtimestarin kopissa ja kauniisti kommentoin siivoja tädin upo-uutta kampausta. Tällä kertää ehdin busseihin ajoissa ja koti matka kesti puolituntia vähemmän. Yippe-kay-yay!

Huomiseen...