Päivä 42 29.3.2007

Torstai!

Oli koko aamun ihan keskiviikko fiilis. Ilokseni huomasin, että tänään onkin torstai! Huzza! Olipas aamulla taas hirmuista nousta sängystä. Puoli unessa ajelin bussilla ja töihin päästyäni imaisin kupin kahvia. Siinä sitten, kuin kahvia noudin niin ylläristi minulle tarjottiin kakkua. Kakku oli sellainen älytön marsipaani kuorutettu sokeri atomi-pommi joka oli muoltoiltu näyttämään linnalta. Lusikka oli sulata siihen kakkuun ja sain pienen palan alas itkemättä. Nappasin kaapista karjalanpiirakan ja kalpsin se suussani saliin.

Taasen salissa oli argonaultit kehissä. Oli aika irtonainen fiilis. Sellainen olo, että ei olisi kiinni vartalossaan ja saattaisi ajelehtia pois. Kuin näytös oli ohi ja jengi lähetenyt menemään pakattiin 300 varastoon. Siinä meni tovi jonka jälkeen lounastettiin Makkosen ja Isännän kanssa. Kanakeitto oli erittäin hyvää. Join lisää kahvia.

Ulkona oli kiva sää. Istuskelin ja nautin auringosta. Pyöritin hyppynarua ja yhtä äkkiwäkkiä minut oli sidottu narulla kiinni tolppaan. Pääsin pakoon. Vedettiin köyttä, se oli minä vastaan tusina kersoja. Kyöden veto oli helppo nakki kunnes Makkonen petti minut ikään, kuin Robert Bruce maanmiehensä Willam Wallancen (se kohta Brave heart elokuvassa saa mut itkemään). Luovuin leikistä, koska naru poltti käsiäni. Seuraavaksi hirmuinen lynkkaus posse kersoja juoksi Makkosen perässä narun kanssa. Lopulta Makkonen oli ihan solmussa ja muksujen piirittämä. Jouduin pelastamaan hänet ja koska lapsen olivat jossain joukko hysteerisessä riehassa piti ärähtää oikein kunnolla kerra. Naru tippui heti maahan ja Makkonen oli vapaa.

Loput päivästä oli aika samaa matskuu, kuin aina. Mitä nyt myöhemmin ulkona pelasin Jimbon ja Sählypojan kanssa jotain käsittämättömän hämmentävää polttopallon tyylistä juttua, jossa joutui juosta aina ihan sikana kun heitti pallon. Kaikenkaikkiin hyvä päivä.

Väsyttää...

Huomen taas.