Sairasloma, 8.2-12.2.2007

Kipeä

Flunssa. Flunssa ei ikinä muutu. Sen joka kerta unohtaa, kuinka ikävää se on. Tuntui siltä, että olisi vetänyt kuumaa perunamuussia pillillä nenän kautta ja juonut päälle litran liisteriä. Päätä särkee ja yskittää. No... Ei siinä paljon muuta ole. Nyt on jo paremmassa kunnossa. Uskollan peräti huomenna töihin. Lääkärissä en ole käynyt. Ei kai tarvitse. Maku/haju aisti on palannut.

Makonnen on soitellut. Sellainen tahmea poika, eyrtymia esityksessä sai Makkosen hajoamaan. Palohälytyskin oli soinut kesken ruokailun. Kuulemma vielä jäätyi pulkkamäessä. Let the good times roll! Tällästä sitten. Saas nähdä tuleeko mitään jälki tautia tai onko tämä ees lähtenyt pois. En jaksaisi mennä lekuriin tai saatika sitten syödä antibiootteja tai jotain vastaavaa. Vuosia sitten minuun iskenyt krooninen poski ontelon tulehdus on jättänyt elimistööni varmaan viidenkymmen vuoden edestä antibiootteja. Lämpimästi päälle ja en leiki hippaa tai muutenkaan riehu hirveesti.

Nihkeetä kuinka ylipäätänsä hävettää olla sairaslomalla. On se kumma juttu. Hirmuinen velvollisuuden tunne kiljuu takaraivossa. Ajattelen:"Ei saatana, ei jumalauta...Ei nyt voi olla pois...eihän tässä muuta kuin ole ihan paska.... Sielä ne ajattelee ompa paska tyypi kuin tollain on vaan poissa..no on mulla kyllä kuumetta...entäs voi...urgh". Onneksi sentää kuumessa ajattelee aika sekavasti.