Päivä 21, 15.2.2007

"Onko elämä karkkia tärkeämpää?"

Nukuin tosi kehnosti, pyörin ja hyörin sängyssä yli kolme tuntia ennen nukahtamista (tarkistin kellosta ajan noin tunnin välein). Kuten saattaa arvata, niin aamulla väsytti hirmuisesti. Menin R-kioskille latamaan matkakorttiini 30 päivää seutulippua. Unohdin reppuni sinne, kuten huomasin vasta bussissa. Saruman (bussikuski) katsoi minua pitkään tänään. Olikohan naamassani jotain.

Noukin kupin kahvia. Viriteltiin salissa valoja Makkosen ja isännän kanssa. Opin uusia asiota valaisimista, kivaa! Lounaaksi oli liian suolaista riisiä, liika suolaiselle linssi tomaatti vihannes kastikkeella. Onneksi oli tarjolla myös vanhaa kinkku kiusausta joka maistui ihan älyttömän hyvällä jostain syystä. Menin iltapäivätoiminnan tiloihin juttelemaan Ansalle*, hän oli tullut myöhemmin töihin koska pikku-lauvantai (keskiviikko) oli venynyt suunniteltua pidemmäksi. Aiai.

"Onx sul mässyyy!?!": lapset huutaa ja piirittää. "Voi helvetti, mitänyt!": ajattelin. Sanoin:"Ei ole mässyä, miksi olisi? Ei mitä.. höh". Hetken päästä tajusin. PENKKARIT. Jumalauta. Kauheata. Lapset käyttäytyvät ihan, kuin eivät ikinä olisi ennen karkkia ihan hituisen saanut maistaa, että on jäänyt hirmuinen himo ja uteliasuus päälle. Hassua. Tässä koulussa ei ole edes vielä abi luokkaa. Jotenkin vaan viereisestä lukiosta oli karkkia ajautunut säkki kaupalla meirän pihalle. Sitä ne kersat keräilivät, viskoivat toisilleen ja kerjäsit lisää. Tuli ihan omat penkkarit mieleen. Harmi, ettei nyt ollut heittää karkkia silmään. Jimbo jouksi pihalla sukkasiltaan ja ilman ulkovaatteita... Ei näin.

Välipalaksi oli hurjan hyvää yogurtti ananas juomaa ja patonkia. Jaoin tuotteet lapsukaisille. Makkonen tuli paikalle, keitettiin kahvia. Aika lensi ja yhtä-äkkiä kello olikin jo kolme. Pistettiin pöydät siivoten ja astiat pesukoneeseen. Asetin kellon herättämään 15:40, koska piti keittää opettajien kahvit ja kärrätä ne opettajien huoneeseen. Menin keittämään kahvit jo 20 yli, nääs itsin puhelin soitto äänenä on vanha herätys ääneni. Reakoin siihen hyvin vahvasti ja yleensä inholla. Nyt tosin säntäsin keittämään sen kahvin... Tein rutiinit. Ilta vahtimestari Ilpo* saapuikin paikalle ajoissa ja pääsin häkellyttävän aikaisin kotia. Hip hei!

*nimi muutettu

Huomiseen!