13.9.2007

Tänään nukuin tahalteni pommiin.
Ajattelin... Tai siis en ajatellut ja nukuin extra tunnin aka lintsasin. Kävin eilen lääkärissä. Päässäni on ilmeisesti jotain ilmanpaineita tai jotain sinne päin. Huomenna saa rahat lääkitykseen! Kuitenkin töissä kukaan ei edes huomannut poissa oloani, paitsi Makkonen. Lorvittiin ruokailuun asti kopissa. Ei koululla ole mitään tekemistä tai siis kukaan ei ole keksinyt mitään tekemistä (meille).

Uusi kouluisäntä (emäntä) on edelleen aika kujalla. Ymmärrän. Meininki on kuitenkin suhteellisen perseestä. Ensinkin en ole vielä tottunut uuteen hätäiseen päivä rytmiin, jossa olen puolet enemmän iltapäivä hoidossa. Mikä sinäänsä on ihan jees, tosin alkaa välillä syömään miestä. Välillä on armottoman tylsää, eikä ole edes juttu kumppaneita. Sitten on niitä hienoja hetkia kuin joku kersa rehastaa ja aiheuttaa vaan harmia... Myötä häpeän tunteminen on pitemmän päälle rasittavaa. Valitan vaikka ei oikeasi mikään ole nyt hirmuisen hullusti, en vaan osaa käsitellä elämän oikkuja. Joten ongelmat menee jonnekkin syvälle aivon koukeroihin jossa ne kerääntyvät mielisairaudeksi.

Sain viime viikon perjantaina ystävällisen huomautuksen joka lähinnä "kielsi" minun puhumasta
Mario Donkey Kangolle, koska legendan mukaan kuittaileminen aiheuttaa vain ongelmia enemmän kaikille. Eniten harmitti, että aikuisen täytyy mennä itkemään kierto tietä jos on suivaantunut minun erittäin asiallisiin kommentteihini; tulkoon siitä kertomaan minulle. Kuulemani mukaan kieroil, kiertely ja ihmisten välttely on yleistä - tai ainakin tässä koulussa. Onnea vaan pikkusieluiset paskahousut.

Tänään Jimbo hyppäsi pöydälle ja siitä polvet edellä syliini. Heitin Jimbon lattialle, se vaan pomppasi takaisin pöydälle. Päätin olla huomaamatta. "Uusi" iltsi täti jahtaili Jimboa ympäri käytäviä, hän ei vaan oikeen osaa. Jututtamalla Jimboa selviää helpommalla, moinen jahtaaminen vaan provosoi.

Jengi lähti retkelle tonttu kalliolle. Jäin kuuden kersan kanssa (jotka eivät päässeet retkelle syystä tai toisesta) sisätiloihin, jossa aivoilimme hienon sarjakuvan: Kummitus talo. Siinä eksynyt retkeiliä menee kummitus taloon. Sisällä kaapista hyppää luuranko, jahtaa retkeiliä kiinni ja heittää soppaan. Retkeiliä syö sopan ja räjähtää luurangoksi. Luurankkot heittävät korkean vitosen ja koira syö ne... Sen pituinen se.

En oikeastaan muista mitä olisin tehnyt loppu päivän.... Piirsin eläimiä tai muumeja? Juu! Puhuin puhelimeen sekavia melkeen tunnin.... Häh.

Olen nyt kotona...

huh...